Imagefilm 019 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tätä kappaletta. Välittömästi saan vahvan tunnelman. Se alkaa todella mukavalla, hellävaraisella pianoaiheella, jota tukevat nämä rehevät, kehittyvät syntetisaattoripinnat, jotka luovat avaran ja lähes unenomaisen laadun. Tuotanto on puhdasta, mikä on ratkaisevan tärkeää tällaiselle teokselle. Kaiku on käytetty tyylikkäästi, mikä antaa kaikelle mukavan syvyyden tunteen muuttumatta mutaiseksi. Kappaleen edetessä mukaan tulee hienovaraisia ​​lyömäsoittimia ja jousitekstuureilta kuulostavia elementtejä, jotka lisäävät lempeää intensiteetin kasvua. Itse sävellys on melko suoraviivainen, ja se luottaa toistoon ja hienovaraisiin harmonisiin muutoksiin kiinnostuksen ylläpitämiseksi, mikä on täysin hyväksyttävää tuotantomusiikille – käytettävyys on avainasemassa, eikö niin? Emotionaalisesti se kallistuu ehdottomasti melankoliseen suuntaan, mutta siinä on myös rauhallisuuden ja pohdiskelun tunne. Tuntuu, että se voisi toimia todella hyvin dramaattisissa kohtauksissa, ehkä dokumenteissa tai jopa taustamusiikkina podcasteissa, jotka tarvitsevat ripauksen emotionaalista syvyyttä. Alan standardien mukaan tuotanto on ehdottomasti vankka ja sovitus on tehokas. Nostamiseksi sitä edelleen, kenties kokeilemalla joitain hienovaraisia ​​tekstuurielementtejä – ehkä ripaus rakeista synteesiä pinnoilla tai joitain erittäin herkkiä, orgaanisia lyömäsoittimia – voisi lisätä ainutlaatuisen äänellisen sormenjäljen. Lisäksi, vaikka pianomelodia on miellyttävä, joidenkin hieman monimutkaisempien harmonisten liikkeiden tutkiminen voisi parantaa emotionaalista vaikutusta. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin hyvin tuotettu ja käyttökelpoinen kappale, jolla on selkeä emotionaalinen ydin. Muutamilla pienillä hienosäädöillä, jotka keskittyvät äänellisiin yksityiskohtiin ja harmoniseen rikkauteen, tämä voisi todella loistaa ja löytää kodin monenlaisissa mediaprojekteissa. Se on hyvä lähtökohta, ehdottomasti.