Imagefilm 020 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Ensimmäinen vaikutelma on varsin positiivinen; siinä on mukava, avara tunnelma heti alusta alkaen. Syntetisaattoripedit ovat lämpimiä ja kutsuvia, ja sisään tuleva pianomelodia on yksinkertainen, mutta tehokas luomaan hieman melankolisen, mutta toiveikkaan tunnelman. Rakenteellisesti se on hyvin rytmitetty, esitellen vähitellen elementtejä ja kasvattaen intensiteettiä tuntumatta kiireiseltä. Sovitus on puhdas ja selkeä, mikä on ratkaisevan tärkeää tuotantomusiikille – se jättää tilaa dialogille tai äänisuunnittelulle visuaalisessa mediassa. Tuotanto itsessään on pätevää; miksaus on selkeä ja masterointi on kunnollisella tasolla välitöntä käyttöä varten. Äänellisesti se istuu mukavasti nykypäivän elokuvamaisen elektronisen tilan sisällä, vaikka ehkä kallistuu hieman geneerisen puoleen syntetisaattorien äänien osalta. Teollisuusstandardien mukaan se osuu oikeaan käytettävyyden ja ammattimaisen viimeistelyn suhteen, mutta todella kohottaakseen sitä, ehkä ainutlaatuisempien syntetisaattorien äänivärien tutkiminen tai hienovaraisten tekstuurikerrosten lisääminen voisi parantaa sen äänellistä identiteettiä. Emotionaalisesti se herättää pohdinnan ja hiljaisen optimismin tunteen, mikä tekee siitä erittäin monipuolisen. Ajattele yritysten imagoelokuvia, dokumentteja tai jopa draaman hellimpiä hetkiä. Se voisi toimia hyvin myös podcasteissa intro-/outro-musiikkina. Muutama säätö äänisuunnittelussa – ehkä hieman enemmän orgaanista tekstuuria tai hienovaraista prosessointia, jotta sille saadaan erottuvampi äänellinen allekirjoitus – nostaisi tämän kappaleen todella pykälän ylöspäin. Kuitenkin sellaisenaan se on vankka, käyttökelpoinen tuotantomusiikkikappale, joka täyttää monia ruutuja emotionaalisen vaikutuksen ja ammattimaisen toteutuksen suhteen. Se on valmis lähtemään, ja hieman enemmän äänellistä persoonallisuutta, se voisi olla vieläkin vahvempi.