Two Turntables And A Microphone (instrumental) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä, sukeltakaamme tähän instrumentaalikappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti rento, tunnelma joka nojaa vahvasti lo-fi- ja melkein vintage hip hop -estetiikkaan. Siinä on rento groove, joka on rakennettu yksinkertaisen mutta tehokkaan rumpukonekompin ja mukavan pehmeän bassolinjan ympärille, joka ankkuroi kokonaisuuden hienosti. Syntetisaattoripedit tekevät suuren osan melodian ja tunnelman luomisesta, luoden lämpimän ja hieman melankolisen tunteen. Tuotannon osalta se on ihan hyvässä jamassa, mutta sitä voisi hioa lähemmäksi sitä kiillotettua, alan standardien mukaista soundia, jota aina tavoittelemme. Miksaus on kohtuullisen tasapainoinen, vaikkakin hieman enemmän selkeyttä ja tarkkuutta matalissa taajuuksissa voisi todella saada bassolinjan ponnahtamaan esiin ilman, että se sumentaa kokonaiskuvaa. Mieti hienovaraisia EQ-säätöjä, joilla luot tilaa jokaiselle elementille.

Sovituksen osalta se on suoraviivainen, mikä ei välttämättä ole huono asia tuotantomusiikissa – yksinkertaisuus voi olla todellinen valtti käytettävyyden kannalta. Se luo tunnelmansa varhain ja säilyttää sen johdonmukaisesti läpi kappaleen, mikä tekee siitä luotettavan pitämään yllä yhtenäistä tunnelmaa mediassa. Sovelluksien suhteen näen heti, että tämä toimisi hyvin podcasteissa, erityisesti introissa, outroissa tai taustamusiikkina keskustelujen aikana. Siinä on myös potentiaalia lifestyle-sisältöön, ehkä kaupunkikohtauksiin, muotijuttuihin tai jopa rentoihin pelistriimeihin. Mainonnassa se saattaa olla hieman liian rento korkeaenergisiin mainoksiin, mutta hillitympään, kuten kahvimerkkeihin tai rentoihin tekniikkaesittelyihin, se voisi sopia hyvin.

Nostaaksesi sitä entisestään, hienovaraisen dynaamisen vaihtelun tutkiminen voisi olla hyödyllistä. Ehkä lempeä kasauma keskiosaan tai hieman voimakkaampi breakdown luomaan hieman enemmän kontrastia. Äänellisesti kokeilemalla lämpimämpiä, ehkä jopa hieman kyllästettyjä sävyjä pedeissä voisi parantaa sitä vintage-fiilistä. Hyvin hienovaraisen tekstuurin, kuten vinyylin rahinaa tai nauhakohinaa, lisääminen, jos sitä ei vielä ole, voisi myös vahvistaa sitä lo-fi-luonnetta. Alan standardeihin verrattuna siinä on vankka perusta ja selkeä tunnelma. Se ei vielä aivan yllä tuotannon huipputasolle, mutta pienellä hienosäädöllä miksauksessa ja ehkä joillakin hienovaraisilla sovitusviilauksilla tämä kappale voisi todella loistaa ja siitä voisi tulla erittäin käyttökelpoinen resurssi missä tahansa musiikkikirjastossa. Siinä on luonnetta, siinä on tunnelma, ja hieman enemmän hiomista, siinä on todellista potentiaalia.