The Horror Maschine 1 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Ensimmäiset vaikutelmat kallistuvat selvästi elokuvamusiikin synkempään puoleen. Niissä kehittyvissä syntetisaattoritekstuureissa on heti alusta asti havaittavissa aistittava levottomuuden tunne. Se ei ole suoranaisesti "kauhua" heti kättelyssä, vaan enemmänkin hitaasti kytevää jännitystä, mikä on itse asiassa melko tehokasta jännityksen rakentamisessa. Sävellys on mielenkiintoinen; se ei ole perinteisessä mielessä melodiavetoinen, vaan pikemminkin luottaa tunnelmaan ja äänisuunnitteluun luodakseen vaikutuksensa. Harmonisesti se on melko staattinen, mikä lisää pelon ja yksitoikkoisuuden tunnetta, melkein kuin jotain väistämätöntä olisi lähestymässä. Tuotannon osalta äänisuunnittelu on ehdottomasti vahva puoli. Syntetisaattorit ovat hyvin prosessoituja, mikä luo karkean, teollisen tunnelman, joka sopii yleiseen tunnelmaan. Miksaus on kohtuullisen selkeä, vaikkakin ehkä hieman mutainen alemmissa keskitaajuuksissa, jota voitaisiin hieman tiivistää selkeyden parantamiseksi, varsinkin jos se on tarkoitettu vilkkaisiin äänimaisemiin peleissä tai elokuvissa. Masterointi on kunnollista; siinä on tarpeeksi äänekkyyttä ilman, että se on liian pakattu, mikä säilyttää jonkin verran dynaamista aluetta, joka on ratkaisevan tärkeää tällaisille elokuvallisille kappaleille. Emotionaalisesti se osuu nappiin jännityksen ja karmivuuden osalta. Se herättää ehdottomasti tunteen jostain varjoissa vaanivasta, täydellinen kauhutrailereihin, jännittäviin videopelihetkiin tai jopa tunnelmallisiin podcast-introihin tosirikollisuus- tai mysteerigenreissä. Median käytettävyyden kannalta se on melko spesifinen tunnelmaltaan, mikä saattaa hieman rajoittaa sen laajempaa vetovoimaa. Kuitenkin sen markkinaraossa – synkemmät, jännittävät projektit – siinä on paljon potentiaalia. Ehkä hieman vähemmän aggressiivinen miksaus tietyissä osioissa tai hienovaraisten dynaamisten vaihteluiden sisällyttäminen sovitukseen voisi laajentaa sen käytettävyyttä eri kohtauksiin, eikä vain täysipainoisen jännityksen hetkiin. Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin tässä genressä, se on vankalla ammattimaisella tasolla. Se voisi hyötyä hieman enemmän hiomisesta miksauksessa ja ehkä selkeämmästä määritelmästä matalissa taajuuksissa. Harkitse joidenkin vertailukappaleiden vertailua jännitys-/kauhugenressä ja A/B-testaa matalien taajuuksien selkeyttä. Harkitse myös hienovaraisten dynaamisten vaihteluiden lisäämistä sovitukseen, jotta toimittajille tarjotaan enemmän vaihtoehtoja – ehkä hieman riisuttu versio hiljaisempiin kohtauksiin voisi olla arvokas. Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin vahva kappale, jolla on selkeä identiteetti ja tehokas tunnelma. Muutamalla pienellä viilauksella se voisi todella erottua synkempään elokuvamusiikkiin erikoistuneissa kirjastoissa.