Deathmatch by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukellataanpa tähän kappaleeseen. Heti aluksi lyödään ilmapiiri vasten kasvoja, jonkinlainen synkkä, lähes jännittävä intro, jossa käytetään näitä kehittyviä syntetisaattoripehmusteita. Se on tehokas luomaan synkemmän sävyn heti alkuun. Kappaleen edetessä se alkaa todella kerätä vauhtia, ja kun nuo rummut tulevat mukaan – vau, siinä on selvä energianpurkaus. Sovitus on melko älykäs siinä, miten se kerrostaa elementtejä luoden tunteen lisääntyvästä intensiteetistä. Syntetisaattorityö on vahva kohta; niissä on todella terävä, lähes säröinen laatu, joka sopii hyvin aggressiivisempaan, modernimpaan soundiin. Tuotannon kannalta se on yleisesti ottaen vankkaa. Miksaus on kohtuullisen selkeä, vaikkakin ehkä todella tiheissä osioissa matalat äänet voitaisiin tiivistää hieman varmistaakseen, ettei basso sumentaa yleistä äänikuvaa. Masterointi tuntuu olevan nykyaikaisille kappaleille sopiva äänenvoimakkuus, mikä on tärkeää median sijoittelun kannalta. Emotionaalisesti tämä kappale nojaa ehdottomasti jännitykseen ja aggressioon. Kyse ei välttämättä ole surusta tai onnellisuudesta, vaan enemmänkin odotuksen, ehkä jopa vaaran tunteen luomisesta. Ajattele suuria panoksia sisältäviä skenaarioita, intensiivisiä toimintakohtauksia tai jopa synkempiä, jännittävämpiä hetkiä videopeleissä tai elokuvissa. Käytettävyyden kannalta näen tämän sopivan hyvin pelitrailereihin, erityisesti toiminta- tai scifi-nimikkeisiin, tai ehkä jopa e-urheilusisältöön. Se voisi toimia myös elokuvatrailereissa, jotka tarvitsevat vahvan, eteenpäin vievän pohjavirran. Mainonnassa ehkä tuotteille, joissa on terävä tai voimakas tunnelma – ajattele tekniikkaa, urheilua tai jopa autoja. Verrattuna alan standardeihin se on hyvässä paikassa. Se ei ole aivan elokuvatuotannon absoluuttisella huipulla äänellisen kiillotuksen suhteen ehkä, mutta se on ehdottomasti ammattimaisen kuuloinen ja käyttökelpoinen. Sen todelliseksi kohottamiseksi edelleen, kokeilemalla hienovaraisempaa äänisuunnittelua siirtymissä ja hajoamisissa, tai jopa lisäämällä hienovaraisia tekstuurielementtejä voisi lisätä syvyyttä. Lisäksi ehkä hieman leveämmän stereoäänen tutkiminen tietyissä osioissa voisi parantaa immersiivistä laatua. Kaiken kaikkiaan se on vahva, vaikuttava kappale, jolla on selkeä potentiaali synkronointilisensseihin. Muutama pieni säätö voisi todella nostaa sen vielä korkeammalle tasolle. Siinä on selkeä tunnelma ja selkeä tarkoitus, mikä on juuri sitä, mitä tuotantomusiikissa haluat.