Barbie Girl by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Ensitunnelmat… siinä on ehdottomasti selkeä, jopa aggressiivisen iloinen tunnelma. Avaussyntetisaattoriäänet, vaikka ne ovatkin soinniltaan hieman yksinkertaisia, luovat välittömästi kirkkaan ja leikkisän ilmapiirin. Alusta alkaen on vahva energiatunne, melkein kuin se purskahtaisi portista. Itse sävellys on melko suoraviivainen, ja se nojaa voimakkaasti toistoon ja erittäin tarttuvaan, lähes yksinkertaiseen melodiaan. Harmonialisesti se pysyy melko lailla turvallisessa, duurivoittoisessa tilassa, mikä edistää tuota horjumatonta positiivisuutta. Sovitus on myös melko lineaarinen; se rakentuu tasaisesti rumpujen ja laulun myötä, mutta ei tarjoa valtavasti dynaamista vaihtelua koko kappaleen aikana. Tuotantomusiikin osalta tällainen suoruus voi olla sekä vahvuus että heikkous. Toisaalta se on heti saavutettavissa ja voisi nopeasti luoda tunnelman mediaprojektissa. Toisaalta hienovaraisten vivahteiden puute saattaa rajoittaa sen monipuolisuutta pidemmissä sisällöissä tai projekteissa, jotka vaativat enemmän emotionaalista syvyyttä. Tuotanto on puhdasta ja hiottua, ja se pyrkii ehdottomasti kirkkaaseen, radiovalmiiseen soundiin. Laulu on miksauksessa hyvin etualalla, melkein prosessoitu jopa niin pitkälle, että se on itsessään selkeä ääniefekti, mikä on rohkea valinta. Se antaa kappaleelle hyvin erityisen, melkein sarjakuvamaisen luonteen. Syntetisaattoriäänet, vaikka ovatkin toimivia, voisivat hyötyä hieman enemmän syvyydestä ja tekstuurista. Ehkä monimutkaisempien aaltomuotojen kerrostaminen tai hienovaraisten tehosteiden käsittely voisi kohottaa niitä ja saada ne kuulostamaan hieman vähemmän… perusääniltä. Matalat äänet ovat vankat, bassorumpu lyö läpi mukavasti ja tarjoaa vetävän rytmin, joka pitää energian korkealla. Emotionaalisesti tämä kappale on tiukasti juurtunut "onnelliseen" ja "huoleton" vyöhykkeeseen. Se on hellittämättömän reipas, melkein siirappiseen asti. Mediassa käytettynä tämä voisi olla täydellinen tiettyihin sovelluksiin – ajattele lelumainoksia, lastenohjelmia tai jopa hyvin kevyttä, komediallista kohtausta. Siinä on ehdottomasti tietty ironinen viehätys, ja voin kuvitella sen toimivan hyvin itseään tiedostavassa, hieman ylilyödyssä kontekstissa. Projekteissa, jotka tarvitsevat hienovaraisuutta tai laajempaa tunneskaalaa, se saattaa kuitenkin olla liian ylivoimainen ja yksiulotteinen. Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin tämä kappale on… mielenkiintoinen. Se on ehdottomasti tarttuva ja mieleenpainuva, mikä on plussaa. Äänellisen hienostuneisuuden ja sovituksen monimutkaisuuden osalta se sijoittuu kuitenkin hieman alemmalle tasolle. Jotta se todella kohotettaisiin laajempaan ammattikäyttöön, ehdottaisin tutkimaan hienovaraisempaa äänisuunnittelua. Mieti hienovaraisten lyömäsoittimien kerrosten, tunnelmallisten padien lisäämistä, jotka istuvat kauempana miksauksessa, tai jopa joitain odottamattomia äänitekstuureja rikkomaan toistoa. Sillan osio, jossa on pieni harmoninen muutos tai instrumentoinnin muutos, voisi myös tehdä ihmeitä lisätäkseen syvyyttä ja estääkseen kuuntelijan väsymystä. Jopa vain hienovaraisesti muokkaamalla laulun prosessointia, jotta sille saadaan hieman enemmän lämpöä tai luonnollista vaihtelua, voisi tehdä eron. Kaiken kaikkiaan tällä kappaleella on vahva, määritelty persoonallisuus. Se on kiistatta tarttuva ja energinen, ja hyvin erityisiin, kevyisiin mediasovelluksiin se voisi sopia erinomaisesti. Äänisuunnittelun ja sovituksen parantaminen, kerrosten ja dynaamisen vaihtelun lisäämiseen keskittyminen voisi ehdottomasti laajentaa sen vetovoimaa ja käytettävyyttä tuotantomusiikkimaisemassa. Siinä on toimiva perusidea, se tarvitsee vain hieman enemmän kiillotusta loistaakseen todella ja kilpaillakseen huipputasolla.