Imagefilm 026 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. 'Imagefilm 026' – tarttuva nimi! Ensimmäinen vaikutelmani on, että siinä on heti alussa hieno, avara ja elokuvamainen tunnelma. Se alkaa todella kauniilla, kehittyvillä syntikkapadeilla, jotka luovat heti tunnelman – eräänlaisen mietteliään, ehkä hieman melankolisen ilmapiirin. Sävellys on hyvin rytmitetty; se ei kiirehdi minnekään, vaan antaa alkuperäisten tekstuurien hengittää ja vakiinnuttaa asemansa. Harmonisesti se on mielenkiintoinen olematta liian monimutkainen, mikä on juuri sopivaa tuotantomusiikille – haluat sen tukevan visuaaleja, ei häiritsevän. Sovitus on älykäs; se tuo vähitellen hienovaraisia rytmisiä elementtejä, jotka rakentavat odotusta olematta liian ilmeisiä. Tuotannon kannalta se on puhdas ja selkeä. Miksaus on yleisesti ottaen hyvin tasapainoinen, vaikka aivan matalat taajuudet voisivat olla hieman selkeämpiä todellisen elokuvamaisen painon saavuttamiseksi, riippuen aiotusta käyttötarkoituksesta. Äänisuunnittelu on tehokasta – nuo syntetisaattoritekstuurit ovat hienosti muotoiltuja, ja kun rummut tulevat myöhemmin mukaan, niissä on hyvä potku ja läsnäolo. Emotionaalisesti se osuu ehdottomasti tuohon introspektiiviseen, hieman dramaattiseen kohtaan. Voin nähdä tämän toimivan todella hyvin erilaisissa medioissa – ajatellaan luonnollisesti yritysten imagoelokuvia, mutta ehkä myös emotionaalisesti resonoivampaa mainontaa, jopa pohdiskelevaa kohtausta draamassa tai videopelin välianimaatiossa, jossa sinun on rakennettava odotuksen tunnetta tai paljastettava jotain. Verrattuna alan standardeihin, se on ehdottomasti oikealla alueella laadun ja käytettävyyden suhteen. Ehkä hieman enemmän dynaamista vaihtelua sovituksessa sen edetessä voisi nostaa sitä entisestään – ehkä hienovarainen breakdown ennen lopullista ponnistusta tai selvempi intensiteetin muutos huipentumassa. Mutta kaiken kaikkiaan tämä on vankka, käyttökelpoinen kappale. Hieman enemmän huomiota matalien taajuuksien selkeyteen ja dynaamiseen muotoiluun, ja tämä voisi helposti sijoittua huippuluokan kirjastomusiikin rinnalle. Siinä on ammattimainen tunnelma ja hyvä emotionaalinen ydin – ehdottomasti lupaava teos.