On Fire (instrumental) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukeltakaamme tähän instrumentaalikappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti elokuvamainen, se tuo heti mieleen dramaattisia maisemia tai jännittyneen vastakkainasettelun elokuvassa. Alussa käytetään avaria, kehittyviä syntikkapadeja, jotka luovat mukavan tunnelman ja rakentavat hitaasti odotusta. Sovitus on hyvin rytmitetty; se käyttää aikaa kehittyäkseen, mikä on ratkaisevan tärkeää tällaiselle elokuvamaiselle teokselle. Noin 0:20 kohdalla kappale alkaa tuntua kiihtyvän, vihjaten jostain suuremmasta, mitä on tulossa. Rumputyöskentely, kun se tulee sisään 0:40 kohdalla ja muuttuu näkyvämmäksi noin 1:05 kohdalla, on vaikuttavaa ja todella ajaa energiaa eteenpäin – se ei ole liian monimutkaista, mutta juuri sitä tarvitaan antamaan kappaleelle mittakaavan ja kiireen tunne. Äänisuunnittelu on kunnollista; syntikat ovat rikkaita ja täyteläisiä, ja rummuissa on hyvä isku. Uskon kuitenkin, että matalia taajuuksia voisi työntää hieman enemmän, jotta saataisiin aikaan se sub-basson jyrinä, jonka usein kuulee huippuluokan trailerimusiikissa. Ehkä hieman enemmän huomiota miksauksessa alakeskiäänialueella voisi lisätä painoa ilman mutaisuutta. Emotionaalisesti se osuu maaliin jännityksen ja draaman osalta. Se ei ole välttämättä "onnellista" musiikkia, mutta se on ehdottomasti mukaansatempaavaa ja pitää sinut koukussa. Mediakäytössä näen tämän toimivan hyvin trailereissa, erityisesti toiminta-, scifi- tai trillerigenreissä. Se voisi olla tehokas myös videopelien musiikissa intensiivisten hetkien tai pomotaistelujen aikana. Mainonnassa ehkä tuotteelle, jolla on rohkea tai huippuluokan tunnelma. Jotta se nousisi edelleen alan standardin mukaiseksi, ehdottaisin tutkimaan hienovaraisten orkesterielementtien lisäämistä – ehkä joitain matalia jousia tai vaskipuhaltimia – vain laajentamaan äänimaailmaa ja antamaan sille sen ylimääräisen eeppisyyden, joka on yleistä huippuluokan tuotantomusiikissa. Myös dynaamisen alueen kokeilu voisi olla hyödyllistä. Vaikka se on jo melko dynaaminen, hienovarainen automaatio syntikoiden äänenvoimakkuuksissa tai suodattimissa voisi luoda vielä enemmän liikettä ja kiinnostavuutta koko kappaleen ajan. Kaiken kaikkiaan se on vankka teos, jolla on hyvät mahdollisuudet. Pienillä viilauksilla matalien taajuuksien miksauksessa ja ehkä muutamien orgaanisten tekstuurien lisäämisellä tämä voisi helposti kilpailla monien ammattimaisten kirjastokappaleiden kanssa. Siinä on vahva perusta ja selkeä elokuvamainen suunta.