Hit or Miss? Arti’s Review
Tämä kappale kiinnittää huomion heti, sanotaanko, *omaleimaisella* laulunäytteellään ja retro-elektronisella tunnelmallaan. Sillä on selkeä persoonallisuus, joka nojaa vahvasti leikkisään, lähes komedialliseen tilaan, mikä on tuotantomusiikissa kapea mutta mahdollisesti arvokas alue. Sovitus on suhteellisen suoraviivainen – vankka, eteenpäin vievä rytmi, omituiset syntikkamelodiat, jotka tuntuvat kuin ne olisi nostettu suoraan vanhan koulukunnan videopelistä, ja tuo puheosuus, joka, ollaan rehellisiä, on koukku. Tuotannon kannalta se on riittävän puhdas, miksaus on toimiva, vaikka siitä ehkä puuttuu hieman dynamiikkaa ja yleistä viimeistelyä verrattuna huippuluokan kirjastokappaleisiin. Matalia ääniä voitaisiin hieman tiivistää, jotta rytmi saisi enemmän potkua ja selkeyttä, erityisesti jos se on tarkoitettu vaikuttavaan mediakäyttöön. Hieman lo-fi-estetiikka itse asiassa toimii sen eduksi, mikä osaltaan luo retroa, lähes ironista tunnelmaa. Emotionaalisesti se on vankasti "kevyen" ja "humoristisen" leirissä. Se ei kosketa sydäntä, mutta se tuo varmasti hymyn huulille ja ruiskuttaa ripauksen huumoria mihin tahansa projektiin. Mediakäyttöön ajattele komediallisia animaatioita, omituisia selitysvideoita tai jopa mainontaa, jossa tarvitaan ripaus ironiaa tai itsesääliä. Kuvittele tämä hauskojen eläinvideoiden montaasien taustalla tai kevyen podcastin intromusiikkina. Monipuolisuuden lisäämiseksi laulunäytteestä vapaan version tutkiminen voisi laajentaa sen vetovoimaa ja tehdä siitä sopivan laajempaan joukkoon projekteja, joissa huumorin on oltava hienovaraisempaa. Kaiken kaikkiaan se on hauska, ainutlaatuinen kappale, jolla on selkeä identiteetti. Vaikka se ei ehkä olekaan valtavirran listaykkönen, sen omituinen viehätys ja selkeä persoonallisuus voivat tehdä siitä piilotetun helmen tietyille, huumorivetoisille mediaprojekteille. Hieman matalien äänien hienosäädöllä ja ehkä lauluvapaalla vaihtoehdolla se voisi todella löytää paikkansa.