Flying With The Wind 2016 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Välittömästi tunnelma on melko positiivinen, jopa hellittämättömän positiivinen. Siinä on klassinen synth-pop-fiilis, joka muistuttaa 80-luvun loppua tai 90-luvun alkua, mikä voi olla vahvuus projektista riippuen. Naissolistin ääni on selkeä ja etualalla, ja se välittää avoimen motivoivan viestin. Harmoninen rakenne on melko suoraviivainen, pysyen mukavalla duurialueella. Sovitus on suhteellisen yksinkertainen – syntetisaattoripadat, eteenpäin ajava rytmi, basso ja nuo korostetut laulut. Tuotantomusiikissa yksinkertaisuus voi olla hyve, mikä tekee siitä helpomman muokata ja mukauttaa. Tuotannon laadun suhteen se on kunnollinen, mutta se voisi hyötyä hieman enemmän viimeistelystä erottuakseen todella tämän päivän markkinoilla. Miksaus tuntuu hieman pakatulta kokonaisuudessaan, ja jotkut syntetisaattorin sointivärit ovat hieman geneerisiä. Hieman enemmän leveyttä ja syvyyttä stereokentässä auttaisi, ehkä joitain hienovaraisia kaikutehosteita padeissa luomaan mukaansatempaavamman taustan. Matalat äänet ovat läsnä, mutta niitä voitaisiin tiukentaa iskevämmän tunteen saavuttamiseksi, varsinkin jos tämä on tarkoitettu dynaamisemmalle medialle, kuten mainonnalle tai pelitrailereille. Emotionaalisesti se on kiistatta pirteä ja toiveikas. Siinä on 'sinä pystyt siihen!' -energiaa yllin kyllin. Mediasovelluksissa tämä kappale huutaa motivoivaa sisältöä. Ajattele yritysvideoita, menestystarinoita, ehkä jopa kevyttä urheilukoostetta. Se voisi toimia hyvin myös mainonnassa, erityisesti tuotteille tai palveluille, jotka tavoittelevat positiivista ja helposti lähestyttävää imagoa. Kuvittele sen korostavan visuaaleja ihmisistä, jotka saavuttavat tavoitteita, voittavat haasteita tai yksinkertaisesti nauttivat elämästä. Alan standardeihin verrattuna se sijoittuu keskikenttään. Se on varmasti käyttökelpoinen ja sillä on selkeä tarkoitus, mutta nostaakseni sitä edelleen, ehdottaisin miksaus- ja masterointivaiheiden tarkistamista. Ehkä kokeilemalla nykyaikaisempia syntetisaattoriääniä tai kerrostamalla joitain orgaanisia tekstuureja voisi lisätä syvyyttä ja mielenkiintoa. Laulusuoritus on itsevarma, mutta ehkä joidenkin hienovaraisten harmonioiden tai taustalaulujen kerrostamisen tutkiminen voisi rikastuttaa yleistä äänellistä tekstuuria. Hieman enemmän vaihtelua sovituksessa, ehkä hieman dynaamisempi breakdown tai build-up -osio, voisi myös parantaa sen sitoutumista koko keston ajan. Ajattele hienovaraisten herkkujen lisäämistä – pieniä tuotannollisia kikkailuja, jotka pitävät kuuntelijan kiinnostuneena häiritsemättä ydinsanomaa. Kaiken kaikkiaan se on vankka perusta hyvillä luilla, tarvitsee vain hieman enemmän hienosäätöä tuotannossa ja sovituksessa loistaakseen todella ja kilpaillakseen tuotantomusiikkikirjastojen huipulla. Sillä on potentiaalia olla todella tehokas oikeassa kontekstissa.