Chord Guitar 002 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tätä 'Chord Guitar 002' -kappaletta. Heti alkuun huomaat hyvin intiimin ja riisutun akustisen kitarasoundin. Siinä on selkeästi sormityylinen tuntuma, melko lämmin ja luonnollinen sointi. Itse sävellys on melko yksinkertainen, pyörien toistuvan sointukierron ympärillä. Harmonisesti se pysyy melko melankolisessa tilassa, mikä antaa sille mietteliään tai hieman synkän tunnelman. Ajattele hiljaisen mietiskelyn kohtauksia, ehkä luontodokumentteja tai jopa koskettavia hetkiä kertovassa elokuvassa – siinä tämä kappale voisi todella löytää paikkansa.

Tuotannon kannalta se on puhdas ja selkeä, keskittyen kokonaan akustiseen kitaraan. Äänitys on melko kuiva, mikä korostaa intiimiä tunnelmaa, melkein kuin olisit samassa huoneessa kitaristin kanssa. Tuotantomusiikin kannalta tämä suoruus voi olla vahvuus, tarjoten äänisuunnittelijoille tyhjän taulun, jolle he voivat lisätä tehosteita tai dialogia ilman, että heidän tarvitsee taistella voimakkaasti tuotetun kappaleen kanssa. Kuitenkin äänellisesti se voisi hyötyä hieman enemmän syvyydestä ala-keskitaajuuksilla, jotta kitara saisi täyteläisemmän rungon. Hienovarainen kaiku tai huoneen tunnelma voisi myös parantaa tilan tunnetta menettämättä intiimiyttä.

Emotionaalisesti se kallistuu ehdottomasti melankoliseen puoleen. Se ei ole suoraan sanottuna surullinen, mutta siinä on lempeä haikeus, joka läpäisee koko teoksen. Mediakäytössä tämä tekee siitä melko monipuolisen kohtauksiin, jotka vaativat hienovaraista tunnetilaa. Kuvittele sen tukevan hahmon sisäistä monologia tai alleviivaavan maisemakuvaa dokumentissa.

Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin se on ehkä hieman yksinkertaisempi sovituksen ja äänellisen monimutkaisuuden suhteen. Nostamalla sitä edelleen, harkitse hienovaraisten muutosten tuomista kitaran soittoon ajan myötä – ehkä herkkä melodia-linja, joka kudotaan sisään ja ulos, tai dynamiikan muutos, joka luo pienen kaaren. Toisen, täydentävän akustisen kitaraosan kerrostaminen voisi myös lisätä tekstuuria ja rikkautta. Pohjimmiltaan tämän intiimin kitarasoundin pohjalle rakentaminen hienovaraisilla kerroksilla voisi todella parantaa sen vetovoimaa ja käytettävyyttä.

Kaiken kaikkiaan se on vankka, käyttökelpoinen kappale, jolla on selkeä emotionaalinen suunta. Muutamilla hienovaraisilla parannuksilla tuotannossa ja sovituksessa se voisi helposti seistä rinta rinnan vastaavien akustisten kappaleiden kanssa ammattimaisissa musiikkikirjastoissa. Siinä on aito, orgaaninen laatu, joka on melko houkutteleva.