Downward Facing Dog by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä, kuunnellaanpa tätä kappaletta. 'Downward Facing Dog', vai? Mielenkiintoinen nimi. Heti alkuun tulee hyvin avara, tunnelmallinen fiilis. Se alkaa todella täyteläisillä, kehittyvillä syntikkapadeilla, jotka luovat heti alussa mukavan tunnelman. Äänisuunnittelu on tässä varsin tehokasta; siinä on miellyttävää lämpöä ja syvyyttä. Harmonisesti se on melko staattinen, mikä toimii hyvin tässä tyylissä, jolloin tekstuurit ja hienovaraiset rytmikkäät elementit pääsevät keskiöön. Sovitus on melko asteittainen, rakentuen hitaasti näillä herkilla perkussiivisilla elementeillä, jotka tulevat mukaan myöhemmin – ne ovat hillittyjä, mikä pitää huomion kokonaistunnelmassa enemmän kuin vetävässä rytmissä. Tuotannon osalta se on puhdas ja selkeä. Miksaus on hyvin tasapainoinen, siinä on hyvä tilan ja syvyyden tuntu. Masterointi on myös tyylikäs; se ei ole liian kova, mikä on sopivaa ambient- ja chill-kappaleille. Emotionaalisesti se on ehdottomasti rauhallisemmalla, sisäänpäinkääntyneemmällä puolella. Se herättää seesteisyyden tunteen, ehkä hieman melankoliaa, mutta hyvin hellävaraisesti ja lohduttavasti. Mediakäytössä näen tämän toimivan todella hyvin dokumenteissa, erityisesti luonto- tai matkajutuissa, joissa tarvitset jotain tunnelmallista, mutta ei häiritsevää. Se voisi sopia hyvin myös podcasteihin, ehkä introihin tai siirtymiin, tai jopa ohjattuihin meditaatioihin tai rentoutussovelluksiin. Alan standardeissa se on vankka tuotanto. Se voisi hyötyä hieman enemmän dynaamisesta vaihtelusta sovituksessa, jotta kuuntelijat pysyvät kiinnostuneina pidempiä aikoja, ehkä hienovarainen melodinen elementti voitaisiin tuoda esiin tuomaan hieman enemmän suuntaa. Mutta kaiken kaikkiaan se on hyvin tehty kappale, joka lunastaa ambient-lupauksensa. Siitä ei tule listojen kärkinimeä, mutta kirjastomusiikiksi se on hyödyllinen ja hyvin toteutettu kappale. Muutamilla hienovaraisilla muutoksilla sovitukseen se voisi olla vielä monipuolisempi.