Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpas tätä 8-bittistä pelihallibiisiä. Heti alkuun tunnelma on erehtymättömän retro, osuen suoraan klassiseen pelihallin soundiin. Siinä on kirkasta, iloista energiaa, joka ehdottomasti tuo mieleen ne nostalgiset pelihetket. Sävellys itsessään on melko suoraviivainen, keskittyen tarttuvaan, toistuvaan melodiaan – mikä on juuri sitä, mitä tältä tyyliltä odottaisi ja haluaisi. Harmonisesti se on yksinkertainen mutta tehokas, luoden sen tutun, hieman omituisen 8-bittisen maiseman. Sovituksellisesti se on toimiva, etenee mukavasti ja rakentuu tavalla, joka pitää sen riittävän kiinnostavana sen keston ajan. Tuotantomusiikkina sillä on selkeä sovellus retro-teemaisissa projekteissa, mobiilipeleissä tai jopa hauskana, pirteänä elementtinä mainonnassa, joka kohdistuu nostalgiseen kohderyhmään.
Äänellisesti se on aidosti 8-bittinen, mikä on vahvuus. Syntikkasoundit ovat täydelliset genrelle, ja rumpuohjelmointi on yksinkertaista mutta eteenpäin vievää. Tuotannon näkökulmasta se kuitenkin taltioi olennaisen, mutta voisi hyötyä hieman enemmän viimeistelystä. Miksaus tuntuu hieman kapealta ja voisi avautua joillakin hienovaraisilla stereolevennystekniikoilla. Myös joidenkin hienovaraisten dynaamisten vaihteluiden tutkiminen miksauksen sisällä – ehkä joitain hienovaraisia panorointeja tai kaikuefektin syvyyden muutoksia – voisi lisätä kerroksen hienostuneisuutta uhraamatta raakaa 8-bittistä viehätystä. Masterointi on kelvollinen, äänenvoimakkuus on sopiva sen käyttötarkoitukseen, mutta vain hieman enemmän huomiota yleiseen äänelliseen syvyyteen voisi kohottaa sitä.
Emotionaalisesti se on kiistatta positiivinen ja leikkisä. Se herättää hauskuuden ja keveyden tunteen, täydellinen sisällölle, joka tarvitsee iloisen, energisen taustan. Ajattele omituisia selitysvideoita, lasten animaatioita tai jopa odotusmusiikkia teknologiayritykselle, jolla on leikkisä brändi. Käytettävyyden laajentamiseksi ehkä hieman vähemmän toistuva sovitus tai vaihtoehtoinen miksaus, jossa on hieman modernimpaa tuotantoa, voisi tehdä siitä sovellettavan laajempaan mediaan.
Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin, sillä on ydinkonsepti ja tunnelma hyvin hallussa, mutta tuotannon osalta se on hieman alle todella hiottujen kirjastokappaleiden. Kyse ei ole siitä, että siitä tehtäisiin "suurempaa" tai "kovempaa", vaan pikemminkin äänen yksityiskohtien ja sovituksen hiomisesta, jotta saadaan aikaan mukaansatempaavampi ja vähemmän rasittava kuuntelukokemus, erityisesti loopatuissa skenaarioissa. Kuitenkin, siihen nähden, mitä se on – suora, vaatimaton 8-bittinen pelihallibiisi – se toimii tehokkaasti. Muutamalla hienovaraisella tuotantotarkennuksella tämä biisi voisi todella nousta seuraavalle tasolle ja löytää vakaan paikan erilaisissa mediaprojekteissa, jotka etsivät sitä aitoa retro-peli-tunnelmaa. Siinä on selkeä suunta ja vetovoima, tarvitsee vain sen pienen lisäripauksen hienostuneisuutta toteutukseen.