Glimmers Of The Past by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tämä kappale. Ensimmäinen vaikutelma on heti tunnelmallinen ja herättää mielikuvia. Heti alusta alkaen luodaan selkeä tilan ja pohdiskelun tunne noilla kehittyvillä syntikkapadeilla ja herkällä pianomelodialla. Siinä on mukavan hillitty laatu, mikä on usein juuri sitä, mitä mediatöissä tarvitaan – jotain, mikä tukee visuaalista puolta ilman, että se ottaa ylivallan. Sävellys itsessään on melko yksinkertainen, ja se luottaa toistoon ja hienovaraisiin harmonisiin muutoksiin luodakseen emotionaalisen vaikutuksensa. Melodisesti se ei ole liian monimutkainen, mutta se toimii sen eduksi; se antaa tunnelman olla ensisijainen painopiste. Tuotannon kannalta se on puhdas ja suhteellisen hyvin tasapainotettu. Pianon sointi on miellyttävä ja syntikkapadit ovat lämpimiä ja kutsuvia. Uskon kuitenkin, että stereoäänikuvaa voitaisiin parantaa hieman. Ehkä padien leventäminen voisi luoda vieläkin mukaansatempaavamman äänimaiseman. Lisäksi, vaikka selkeys on hyvä, matalat äänet voisivat hyötyä hieman enemmän tarkkuudesta. Se ei ole samea, mutta pieni tiukennus bassoissa antaisi sille hiotumman tunteen, erityisesti suuremmissa äänentoistojärjestelmissä tai elokuvallisessa kontekstissa. Emotionaalisesti kappale sijoittuu ehdottomasti melankoliseen ja nostalgiseen alueeseen, kuten nimikin hienovaraisesti vihjaa. Siinä on se "taaksepäin katsova" tunnelma hallussa. Mediasovelluksissa näen tämän toimivan hyvin dokumenteissa, erityisesti niissä, jotka käsittelevät historiaa tai henkilökohtaisia tarinoita. Se voisi olla tehokas myös elokuvan kohtauksissa, jotka vaativat pohdintaa tai hiljaista draamaa. Ajattele koskettavia hetkiä, takaumia tai rauhallisten maisemien maisemakuvia. Mainonnassa ehkä jotain brändille, joka pyrkii hienostuneeseen, harkittuun imagoon, ehkä matkailu- tai lifestyle-aloilla. Pelien kannalta se voisi korostaa hiljaisempia, tarinavetoisia osioita tai valikkonäyttöjä. Podcastit, ehdottomasti – tämä olisi loistava tausta pohdiskelevalle tarinankerronnalle tai introille. Verrattuna alan standardikirjastomusiikkiin se on varmasti ammattilaiskentässä. Se ei aivan yllä absoluuttiseen huippuluokkaan tuotannon hienostuneisuuden suhteen – hieman enemmän huomiota yksityiskohtiin miksauksessa ja masteroinnissa nostaisi sitä edelleen. Ehkä hieman enemmän dynaamista aluetta voitaisiin tutkia myös; vaikka hienovaraisuus on vahvuus, hieman enemmän vaihtelua äänenvoimakkuudessa voisi lisätä uuden kiinnostustason uhraamatta yleistä tunnelmaa. Ajattele hyvin hellävaraista, lähes huomaamatonta turvotusta padin äänenvoimakkuudessa keskeisten melodisten fraasien aikana tai hienovaraista stereoäänikentän leventämistä rakennusvaiheissa. Nämä ovat pieniä yksityiskohtia, mutta tuotantomusiikissa nuo vivahteet voivat todella saada kappaleen erottumaan ja lisäämään sen käytettävyyttä useammissa projekteissa. Kaiken kaikkiaan tämä on vankka, käyttökelpoinen kappale, jolla on selkeä emotionaalinen identiteetti. Muutamilla pienillä tuotannon hienosäädöillä stereoäänikuvan ja matalien äänien selkeyden parantamiseksi, ja ehkä hienovaraisten dynaamisten vaihteluiden tutkimisella, se voisi helposti kilpailla korkeamman tason kirjastotarjonnan kanssa. Siinä on hyvä perusta; se tarvitsee vain hieman ylimääräistä kiillotusta loistaakseen todella.