Bar Performance 2: Solo Cello & Piano by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä 'Bar Performance 2: Soolosello & Piano'. Heti aistii intiimiyden ja pohdinnan. Kappale nojaa vahvasti sellon emotionaaliseen resonanssiin, jota tukee hyvin hillitty pianosaatisto. Kokonaisvaikutelma on ehdottomasti melankolinen, mutta hienostuneella vivahteella. Ajattele sateisia ikkunanäkymiä tai hiljaisen mietiskelyn hetkiä. Sävellyksellisesti se on melko yksinkertainen, ja se perustuu melko suoraviivaiseen harmoniseen kulkuun ja melodiaan, jossa on enemmän kyse tunnelmasta kuin tarttuvista koukuista – mikä on täysin hyväksyttävää tuotantomusiikille, erityisesti dramaattisiin tai emotionaalisiin kohtauksiin. Sovitus on harva, vain sello ja piano, mikä antaa sille hyvin suoran ja rehellisen tunnelman. Ehkä hieman hienovaraista kaikua tai huoneen ambienssia voisi lisätä tilan ja syvyyden tunnetta, erityisesti sellolle, antaen sille hieman kiillotetumman, elokuvamaisemman laadun. Tuotannollisesti äänitys kuulostaa puhtaalta. Sellon ja pianon välinen tasapaino on hyvä, vaikka saattaisin ehdottaa sellon työntämistä hieman eteenpäin miksauksessa korostaakseni sen johtavaa roolia. Äänellinen selkeys on kunnollinen, mutta alan standardien mukaan hieman enemmän huomiota stereoäänikuvaan ja ehkä hienovarainen masterointi voisi nostaa sitä entisestään. Tässä ei tarvita täyttä orkesterikäsittelyä, vaan vain hienovaraisia parannuksia tuomaan esiin molempien instrumenttien rikkautta ja lämpöä. Emotionaalisesti se toimii. Se todellakin koskettaa sydäntä ja voisi olla todella tehokas kohtauksissa, jotka vaativat haavoittuvuutta, surua tai jopa hiljaista toivon tunnetta vastoinkäymisten keskellä. Se sopii hyvin dramaattisiin elokuviin, indie-projekteihin, podcasteihin, jotka käsittelevät henkilökohtaisia tarinoita, tai jopa mainontaan, jossa tarvitaan aitoa tunnetta ilman, että se on liian sokerista. Pelimaailmassa ehkä narratiivipohjaisissa peleissä dialogikohtauksissa tai hiljaisemmissa tutkimushetkissä. Verrattuna huippuluokan tuotantomusiikkiin, sillä on hyvä pohja. Se ei vielä aivan yllä absoluuttiselle huipputasolle äänellisen kiillotuksen ja sovituksen monimutkaisuuden suhteen, mutta se on ehdottomasti ammattimaista ja käyttökelpoista sellaisenaan. Viedäksesi sitä todella pidemmälle, harkitse kokeilemista hieman dynaamisempaa fraseerausta sekä sellossa että pianossa, ja tutki hienovaraisten tekstuurielementtien lisäämistä taustalle – ehkä hyvin heikkoa pädiä tai tekstuurisävyä – luodaksesi rikkaamman äänimaiseman peittämättä ydininstrumentaatiota. Kaiken kaikkiaan vankka teos, jossa on hyvä emotionaalinen syvyys ja selkeä median soveltamispotentiaali. Vain pieni hienosäätö tuotannossa ja esityksessä voisi todella saada sen loistamaan ja kilpailemaan vielä korkeammalla tasolla.