Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpa tätä... 'Silent Movie 72'. Välittömästi tulee vahva tunne aikakausidraamasta, tiedätkö? Siinä on se klassinen, hieman melankolinen pianoviba, hyvin varhaisen elokuvan tunnelmaa herättävä. Esitys itsessään on melko mukava – se ei ole teknisesti pröystäilevä, mutta siinä on todellista sydäntä. Melodia on yksinkertainen, mutta tehokas luomaan haikeaa, mietteliästä tunnelmaa. Harmonisesti se pysyy melko suoraviivaisena, mikä sopii tyyliin. Tuotantoa ajatellen se on riittävän puhdas; pianosoundi itsessään on melko miellyttävä, ehkä hieman kirkas ylemmissä keskialueissa, mutta kaiken kaikkiaan se palvelee kappaletta hyvin. Se ei yritä olla liian kiillotettu, mikä on hyvä asia tässä tyylissä – se pitää sen intiimin, hieman vintage-henkisen tunteen aitona.
Käytettävyyden suhteen näen tämän toimivan todella hyvin aikakausielokuvassa, tietenkin. Ajattele koskettavaa kohtausta, ehkä takaumakohtausta tai jopa vain hienovaraista taustamusiikkia. Mainonnan puolella ehkä johonkin, jossa on perintöä tai nostalgista kulmaa. Podcasteissa? Ehdottomasti introihin tai mietteliäisiin osioihin. Pelaaminen… ehkä narratiivivetoisessa indiepelissä tai historiallisessa ympäristössä.
Verrattuna alan standardien mukaiseen tuotantomusiikkiin, se on vankka. Se ei tule räjäyttämään kenenkään tajuntaa uraauurtavalla äänisuunnittelulla, mutta se ei ole tässä pointti. Sen, mitä se tekee, se tekee hyvin. Jos miettisimme hienosäätöä, ehkä vain joidenkin hienovaraisten tekstuurielementtien tutkiminen taustalla voisi lisätä hieman syvyyttä – ehkä ripaus nauhakohinaa tai hyvin hellävarainen, orgaaninen pad-soundi, vain hieman laajentamaan äänipalettia. Mutta rehellisesti sanottuna se pärjää melko hyvin sellaisenaan. Siinä on selkeä emotionaalinen ydin ja selkeä tarkoitus. Kenelle tahansa, joka tarvitsee tuon klassisen, melankolisen pianosoundin, tämä kappale toimittaa. Se on rehellinen, se on hyvin esitetty siihen nähden, mitä se on, ja se on ehdottomasti käyttökelpoinen. Hyvä pohja työskennellä.