Silent Movie 71 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä, kuunnellaanpas tätä... 'Silent Movie 71.' Heti alkuun huomaa selkeän vintage-tunnelman, joka on selvästi tarkoituksellista ja varsin viehättävää. Ydinsoittimina näyttävät olevan piano ja klarinetti, jotka luovat äänimaailman, joka herättää välittömästi nostalgian tunteen, ehkä jopa ripauksen melankoliaa. Itse sävellys on hyvin jäsennelty, ja klarinetti kantaa selkeää melodista painopistettä. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, mutta tehokas luomaan haikean tunnelman. Sovitus on melko niukka, mikä toimii sen eduksi antaen sille intiimin, hieman vanhentuneen tunteen – kuin musiikkia vanhalta filminauhalta. Tuotannon osalta se on riittävän puhdas, mutta ehkä liiankin paljon "digitaalisen" selkeyden puolella vintage-kappaleeksi. Hieman enemmän lämpöä ja ehkä hienovaraista nauhaemulointia voisi todella parantaa autenttista tunnelmaa. Emotionaalisen vaikutuksen osalta se sijoittuu ehdottomasti melankoliseen tilaan, mutta lempeällä, heijastavalla tavalla eikä avoimesti surullisella. Se on sellainen kappale, joka voisi toimia kauniisti koskettavan kohtauksen alla periodidraamassa tai ehkä dokumentissa, joka tutkii historiallisia teemoja. Käytettävyyden kannalta siinä on potentiaalia. Mediaprojekteissa ajattele kohtauksia, jotka tarvitsevat ripauksen hillittyä tunnetta, ehkä takaumia tai hiljaisen mietiskelyn hetkiä. Se voisi olla erityisen tehokas indie-elokuvissa tai podcasteissa, jotka etsivät vintage-estetiikkaa. Laajentaakseen sen vetovoimaa, kannattaa ehkä tutkia hieman erilaista miksausta – ehkä versiota, jossa on hieman enemmän kaikua luomaan suuremman, elokuvamaisemman tilan, tai jopa kokeilla hienovaraisen vinyylin roskan lisäämistä, jotta todella nojataan retro-tunnelmaan. Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin, se on hyvin sävelletty ja sillä on selkeä identiteetti. Se voisi hyötyä pienestä tuotannon sysäyksestä saavuttaakseen täysin sen autenttisen vintage-soundin, mutta kaiken kaikkiaan se on vankka, käyttökelpoinen kappale, jolla on määritelty luonne. Sillä on ehdottomasti paikkansa kirjastomusiikin maailmassa.