Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpas tämä raita. Ensimmäinen vaikutelma... siinä on ehdottomasti se tunteita herättävä, tunnelmallinen laatu, jonka usein löytää pelien soundtrackeista, erityisesti scifiin tai jopa hieman jännitteiseen puoleen kallellaan olevista. Heti alusta alkaen on vahva tunne jännityksen rakentumisesta, nuo alkusyntikat luovat erittäin tehokkaasti odotuksen ja ehkä hieman levottomuudenkin tunnelman. Tuntuu kuin olisimme astumassa digitaaliseen tilaan tai ehkä hylättyyn, teknologiseen maisemaan.
Sovituksessa on älykästä, miten se kerrostaa elementtejä asteittain. Se alkaa melko minimaalisesti, lähes ambienttisesti, ja esittelee sitten hitaasti näitä rytmisiä pulsseja ja selkeämpiä syntikkalinjoja. Rummutuksen myöhempi tulo lisää ehdottomasti tarvittavaa potkua ja vauhtia; sitä ennen se oli melkein liian staattista. Rakenteellisesti se on melko toistavaa, mikä on itse asiassa vahvuus taustamusiikille, koska se välttää vetämästä liikaa huomiota itseensä, mutta tarjoaa silti johdonmukaisen äänimaiseman. Kuitenkin hieman enemmän vaihtelua syntikkakuvioissa, ehkä hienovarainen melodinen koukku, joka kehittyy ajan myötä, voisi nostaa sen vieläkin korkeammalle ja estää kuuntelijan väsymyksen, erityisesti pidemmissä loopeissa.
Tuotannon kannalta se on puhdasta ja selkeää. Miksaus on tasapainoinen; mikään ei taistele tilasta, mikä on ratkaisevan tärkeää musiikille, jonka on istuttava mukavasti dialogin tai äänitehosteiden alla mediassa. Stereoäänikuva on kunnollinen, luoden tunteen leveydestä. Äänellisesti syntikkaäänet ovat toimivia, ne tekevät tehtävänsä, mutta ne voisivat hyötyä hieman enemmän luonteesta. Ehkä kannattaisi tutkia joitain monimutkaisempia aaltomuotoja tai lisätä hienovaraisia tehosteita, jotka antaisivat niille rikkaamman, ainutlaatuisemman soinnin. Harkitse pientä saturaatiota tai mielenkiintoisempaa modulaatiota padeihin, jotta ne saisivat hieman enemmän liikettä ja syvyyttä sen sijaan, että ne olisivat vain staattisia droneja. Samoin, vaikka rummut ovat iskeviä, ne ovat melko vakiona elektronisia rumpuääniä. Kokeileminen kerrostamalla joitain orgaanisempia tekstuureja tai jopa hienovaraisia glitch-tehosteita voisi tuoda enemmän persoonallisuutta ja modernia särmää rytmiseen pohjaan.
Emotionaalisesti se luo tehokkaasti jännitystä ja hieman uhkaavaa tunnelmaa. Se ei ole avoimesti aggressiivinen, mutta siinä on selvä jännityksen alavire, joka toimisi hyvin kohtauksissa, jotka tarvitsevat aavistuksen pahaa tai tutkimista epävarmoissa ympäristöissä. Media-sovelluksissa näen tämän toimivan todella hyvin videopeleissä, tietysti erityisesti niissä tutkimushetkissä tai rakennusvaiheessa ennen toimintakohtauksia. Se voisi olla tehokas myös scifi-trailereissa tai jopa synkemmässä, tunnelmallisemmassa mainonnassa teknologiatuotteille tai trillereille. Podcasteissa, erityisesti niissä, jotka käsittelevät true crimea, mysteeriä tai tieteiskirjallisuutta, tämä voisi olla arvokas voimavara johdonmukaisen tunnelman luomisessa.
Verrattuna alan standardituotantomusiikkiin se on vankka pohja, mutta se voisi hyötyä siitä ylimääräisestä äänellisestä kiillotuksesta ja ainutlaatuisesta identiteetistä. Ydinajatukset ovat vahvoja, tunnelma on vakiintunut, mutta todella kilpaillakseen huipputasolla, äänisuunnittelun edelleen kehittäminen ja hienovaraisten dynaamisten muutosten lisääminen sovitukseen tekisi eron. Kyse on hyvien ideoiden ottamisesta ja niiden jalostamisesta todella erottuvan raidan saavuttamiseksi. Ajattele sitä kuin kuvanveistoa – alkuperäinen muoto on olemassa, nyt kyse on yksityiskohtien ja vivahteiden lisäämisestä, jotta se todella herää eloon. Kiinnittämällä hieman enemmän huomiota näihin hienovaraisempiin yksityiskohtiin äänisuunnittelussa ja sovituksessa, tällä raidalla on potentiaalia olla vieläkin vaikuttavampi ja monipuolisempi laajemmalle mediahankkeiden valikoimalle. Siinä on hyvä lähtökohta, se tarvitsee vain hieman enemmän kehitystä loistaakseen todella.
