China Vol. 3 [Travel Series] by Sascha Ende

Aito ja tunnelmallinen sooloesitys perinteisellä kiinalaisella puhallinsoittimella. Sisältää valittavan, ilmeikkään melodian monimutkaisella koristelulla, ihanteellinen kulttuuridokumentteihin, historiallisiin ympäristöihin tai mietteliäisiin matkailukohtauksiin.

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä, puhutaanpa "China Vol. 3 [Travel Series]" -kappaleesta. Ensimmäinen vaikutelmani on sen silmiinpistävä aitous. Tämä hyvin tunnusomainen soolopuhallinsoitin – kuulostaa Bawulta tai ehkä Hulussilta? – kuljettaa sinut heti mukanaan. Siinä on se ruokoinen, hengittävä luonne, joka tuo heti mieleen perinteisen kiinalaisen musiikin. Esitys itsessään on varsin vakuuttava; soitossa on selkeää ilmeikkyyttä, täynnä mikrotonaalivääntöjä ja koristeluja, jotka tuntuvat hyvin luonnollisilta ja idiomaattisilta. On selvää, että esiintyjällä on syvä yhteys instrumenttiin ja musiikkiperinteeseen. Sävellys tuntuu perinteiseltä kansanmelodialta, mahdollisesti improvisatoriselta osittain. Se avautuu orgaanisesti, fraasien noustessa ja laskiessa, joskus valittavasti, joskus hieman vaativammin. Siinä on narratiivinen laatu, jopa ilman sanoja tai säestystä. Se luo onnistuneesti vahvan tunteen paikasta ja tunnelmasta – mietteliäs, hieman melankolinen, ehkä jopa hieman yksinäinen, mutta syvästi juurtunut kulttuuriin. Tuotannollisesta näkökulmasta tämä kappale esittäytyy enemmänkin korkealaatuisena kenttääänityksenä tai raaka-aineksena kuin tyypillisenä kirjastomusiikkikappaleena, joka olisi valmis välittömään, laajaan kaupalliseen käyttöön. Äänityksen laatu on puhdas – soitin on tallennettu selkeästi, säilyttäen sen ainutlaatuisen soinnin ja esityksen hienovaraiset vivahteet, kuten hengitysäänet. Siitä kuitenkin puuttuu se kiillotus ja kerroksellisuus, jota usein odotamme tuotantomusiikilta, joka on tarkoitettu elokuvatrailereihin, mainoksiin tai jopa moniin dokumenttien taustamusiikkeihin. Siinä ei ole kaikua luomassa tilaa, ei hienovaraisia padeja tai droneja luomassa tunnelmaa, ei rytmisiä elementtejä. Se on puhtaasti soolosoitin, esitetty ilman koristelua. Nyt tämä raaka laatu on sekä sen suurin vahvuus että sen suurin rajoitus mediakäytössä. Projektille, joka tarvitsee ehdotonta aitoutta – ehkä museoinstallaatio, tietty kohtaus historiallisessa draamassa tai dokumenttijakso, joka keskittyy puhtaasti perinteiseen musiikkiin tai maaseutuelämään – tämä kappale on täydellinen sellaisenaan. Se tarjoaa väärentämättömän äänikuvan. Yleisempään taustamusiikkikäyttöön sen karuus ja instrumentin korostunut, joskus läpitunkeva ääni voivat kuitenkin tehdä siitä vaikean istua mukavasti dialogin tai visuaalien alla vaatimatta liikaa huomiota. Se ei sekoitu helposti. Missä se seisoo verrattuna alan standardeihin? Lähdeäänitteenä se on vankka. Monipuolisena kirjastomusiikkina se tuntuu puutteelliselta. Mahdollisuus piilee siinä, miten sitä voitaisiin *käyttää* tai *mukauttaa*. Se voisi olla fantastinen lähtökohta – kuvittele kerrostavasi tämän päälle hienovaraisia, moderneja ambient-tekstuureja tai integroivasi fragmentteja laajempaan elokuvakohtaukseen. Ripaus tilavaa kaikua voisi myös merkittävästi parantaa sen tunnelmallista potentiaalia vaarantamatta sen ydinhahmoa liikaa. Sen käytettävyyttä voitaisiin laajentaa huomattavasti luovalla jälkituotannolla, joka on räätälöity tiettyihin synkronointitarpeisiin. Kaiken kaikkiaan tämä on arvokas kappale sen aidon kulttuurillisen tunteen ja ilmeikkään esityksen vuoksi. Se ei ole "plug-and-play" -kappale jokaiseen tehtävänantoon, mutta *oikealle* projektille, joka vaatii sitä tiettyä, autenttista ääntä, se tuottaa vakuuttavasti. Se tuntuu vähemmän tavalliselta "matkailusarjan" musiikilta ja enemmänkin huolellisesti tallennetulta etnografiselta äänitykseltä. Vankka perusta, joka tarjoaa ainutlaatuisen maun, sopii parhaiten tiettyihin, kohdennettuihin sijoituksiin tai luovaan integrointiin laajempaan sävellykseen.