Hit or Miss? Arti’s Review
Selvä, kuunnellaanpas tätä kappaletta. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti elokuvamainen ja syvästi melankolinen. Se alkaa hyvin harvalla, lähes hauraalla pianomelodialla, johon pian liittyy jouset. Sovitus on melko yksinkertainen, ja se nojaa voimakkaasti pitkiin, jatkuviin ääniin ja pitkiin, virtaaviin fraaseihin, mikä todella korostaa emotionaalista painoarvoa. Instrumentaatio on pääasiassa orkestraalinen, keskittyen jousiin ja pianoon, mikä luo klassisen, ajattoman äänen, joka ei tunnu vanhentuneelta. Tuotannon osalta se on puhdas ja selkeä, ja siinä on kelvollinen stereoimago, vaikka mielestäni matalat äänet voisivat olla hieman lämpimämpiä, jotta saadaan lisää syvyyttä ja resonanssia, erityisesti sellon ja basson taajuuksille. Tuntuu, että se pyrkii raakaan, paljastettuun tunteellisuuteen, ja siinä mielessä hieman hillitty miksaus toimii. Emotionaalisesti se on kiistatta vaikuttava. Se herättää syvää surun ja menetyksen tunnetta, täydellinen kohtauksiin, jotka vaativat aitoa paatosta. Mediakäyttöön voin heti nähdä tämän toimivan hyvin dokumenteissa, erityisesti historiallisissa tai ihmisten kiinnostuksen kohteena olevissa teoksissa, tai ehkä elokuvakohtauksessa, joka kuvaa surua tai muistoa. Se ei ole liian dramaattinen tai sensaatiomainen, mikä antaa sille aitouden tunteen. Verrattuna alan standardituotantomusiikkiin se on hyvin ammattimaisella tasolla. Se voisi hyötyä hieman rikkaammasta harmonisesta paletista paikoissa, joissa halutaan lisätä hienovaraista monimutkaisuutta, ja ehkä hieman enemmän dynaamista vaihtelua sovitukseen, jotta mielenkiinto säilyy pidemmissä kohtauksissa. Mieti hieman vastakohtaista osiota tai instrumentaalista tekstuuria, jotta se ei muutu liian staattiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan se on vankka, emotionaalisesti resonoiva teos, joka saavuttaa tehokkaasti halutun tunnelman. Pienellä lisähuomiolla matalien taajuuksien lämpöön ja dynaamiseen muotoon sitä voitaisiin todella kohottaa. Sellaisenaan erittäin käyttökelpoinen kappale.