Epic Intro 2015 (Non Percussive Short) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Okei, kuunnellaanpa tämä 'Epic Intro 2015 (Non Percussive Short)'. Heti alkuun huomaa suuruuden tunteen. Se todellakin lunastaa nimensä 'epic'-osan, vaikka siinä ei aluksi olekaan perkussioita viemässä sitä eteenpäin. Äänisuunnittelu on selvästi keskiössä – kyseessä on syntikoiden, padien ja tekstuurien kerrokset, jotka rakentavat tunnelmaa tehokkaasti. Siinä on moderni elokuvamainen tunnelma, joka nojaa perkussiottomaan aspektiin luodakseen jännitystä ja odotusta ennemmin kuin suoraa toimintaa alusta alkaen.

Sävellyksellisesti se on melko tehokas siihen, mitä se on – lyhyt intro-kappale. Harmoninen liike on hidasta ja harkittua, jolloin tekstuurit voivat kehittyä ja hengittää. Rakenne on yksinkertainen, mutta toimii hyvin keskittyen asteittaiseen crescendoon. Arvostan pidättäytymistä rumpujen käytössä suurimman osan kappaleesta; se pitää jännityksen muhimassa. Kun perkussiot lopulta tulevat mukaan, ne lisäävät tervetulleen painon ja vetovoiman kerroksen, nostaen energiaa juuri ajoissa, kun kappale päättyy.

Tuotannon kannalta miksaus on kohtuullisen selkeä, erityisesti kun otetaan huomioon syntetisaattorikerrosten tiheys. Ala-aluetta voitaisiin ehkä hieman tiivistää – on hetkiä, jolloin bassotaajuudet tuntuvat hieman mutaisilta, mahdollisesti peittäen osan keskialueen yksityiskohdista. Hieman enemmän huomiota taajuuskorjaukseen matalilla taajuuksilla voisi todella parantaa selkeyttä ja potkua. Vaikka tilan tuntu on hyvä, joidenkin pad-kerrosten hienovaraisten stereoleventämistekniikoiden kokeileminen voisi luoda entistä mukaansatempaavamman ja laajemman äänimaailman, mikä veisi sen lähemmäs todella "eeppistä" tunnetta.

Emotionaalisesti se osuu ehdottomasti dramaattisiin ja jännittäviin nuotteihin. Siinä on kudottuna suuruuden ja mysteerin tunne, mikä tekee siitä melko käyttökelpoisen medialle. Ajattele trailereita, pelien introja, dramaattisia podcast-aloituksia tai jopa kohtauksia elokuvissa, joissa sinun on luotava kunnioituksen tai uhkaavien tapahtumien tunne. Mainonnassa se voisi toimia hyvin brändeille, jotka tavoittelevat hienostunutta tai premium-imagoa, erityisesti teknologia- tai autoalalla. Laajentaakseen sen vetovoimaa ehkä kokeilemalla hieman kirkkaampaa syntikkaäänimerkkiä joissakin kohdissa voisi lisätä ripauksen toiveikkuutta ja tehdä siitä sopivan laajemmalle joukolle positiivisia emotionaalisia yhteyksiä.

Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin se on vakaalla tasolla. Se ei aivan riko rajoja äänellisesti tai sävellyksellisesti, mutta se on erittäin pätevä ja käyttökelpoinen kappale. Joillakin pienillä säädöillä ala-alueen miksauksessa ja ehkä hieman enemmän äänellistä kiillotusta yleisesti, se voisi ehdottomasti kilpailla entistä tehokkaammin. Siinä on hyvä perusta, ja pienellä hienosäädöllä se voidaan nostaa todella loistamaan. Ajattele sitä olevan 80-90 % valmis – ne viimeiset prosentit koskevat huolellista huomiota yksityiskohtiin miksaus- ja masterointivaiheissa.

Kaiken kaikkiaan se on hyvin tehty intro-kappale, jolla on selkeä elokuvamainen suunta. Perkussioton lähestymistapa ensimmäisessä osassa on fiksu valinta jännityksen rakentamiseen, ja lopullinen rumputulo tarjoaa tyydyttävän vapautuksen. Siinä on ehdottomasti potentiaalia sync-lisensointimaailmassa ja se on vankka lähtökohta laajemmille elokuvamaisille teoksille.