Bar Performance 1: Solo Piano by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Tämä soolopianokappale luo välittömästi hienostuneen ja rennon tunnelman. Esitys on puhdas ja selkeä, ja se osoittaa osaavan soittajan hyvällä kosketuksella. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, nojaten tuttuihin sointukulkuihin, mikä tekee siitä välittömästi lähestyttävän ja helpon kuunnella. Tuotantomusiikin kannalta tämä on fiksu veto; se ei yritä keksiä pyörää uudelleen, vaan tarjoaa vankan ja käyttökelpoisen kappaleen. Itse äänitys on kunnollinen – pianon ääni on selkeä ja läsnä oleva olematta liian kirkas tai kova, mikä viittaa hyvin huollettuun instrumenttiin ja huolelliseen mikrofonin sijoitteluun. Emotionaalisesti se on lempeä ja positiivinen, kallistuen hieman melankoliseen, mutta lopulta harmoniseen tunnelmaan. Ajattele hiljaisen pohdinnan kohtauksia, hienostunutta kahvilaympäristöä tai ehkä henkilökohtaisia tarinoita tutkivan dokumentin alkua. Mediakäytössä se on monipuolinen. Se voisi toimia kauniisti podcasteissa intro-/outro-musiikkina, mainonnassa brändeille, jotka tavoittelevat hienostunutta, klassista imagoa, tai jopa videopeleissä rauhallisempien, tarinavetoisten hetkien aikana. Sen parantamiseksi voitaisiin tutkia hienovaraisia dynamiikkoja itse esityksessä – ehkä lievää crescendoa ja diminuendoa lisäämään muotoa ja hengitystä. Vaikka yksinkertaisuus on vahvuus, hieman enemmän harmonista tai melodista vaihtelua toisella puoliskolla voisi estää sitä muuttumasta liian toisteiseksi pidemmissä jaksoissa. Verrattuna alan standardeihin, se on ehdottomasti "ammattimainen", vaikka ei ehkä riko rajoja omaperäisyyden tai äänellisen innovaation suhteen. Kuitenkin sen aiottuun tarkoitukseen – luotettavan ja hyvin toteutetun soolopianokappaleen tarjoamiseen – se osuu maaliin tehokkaasti. Hienosäädöllä dynaamisen ilmaisun suhteen ja ehkä hieman pidemmällä sovituksella tästä voisi helposti tulla monien mediaprojektien suosikkikappale, jotka tarvitsevat ripauksen hillittyä eleganssia.