Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpa tätä raitaa. Heti alkuun tunnelma on selvä – astumme ajassa taaksepäin, eikö vain? Siinä on selvästi viittaus mykkäelokuvien aikakauteen, mikä on varsin viehättävää. Piano on tähti tässä, luoden yksinkertaisen mutta tehokkaan melodian, joka ehdottomasti välittää kevyen ja hieman oikukkaan tunnelman. Harmonisesti se on melko suoraviivaista, duurissa, kaikki on helposti lähestyttävää, mikä on juuri sitä, mitä tällaiselta kappaleelta odottaakin. Sovituksen puolesta se on älykäs – alkaa intiimisti vain pianolla, ja sitten siihen lisätään varovasti jousia ja puupuhaltimia laajentamaan äänimaailmaa ilman, että siitä tulee liian kiireinen. Tuotanto on puhdasta, instrumentit ovat hyvin määriteltyjä, vaikkakin se ehkä kallistuu hieman kuivanpuoleiseksi soinnillisesti. Hieman enemmän lämpöä, ehkä ripaus luonnollista huonekaikua, voisi parantaa yleistä vintage-tunnelmaa ja antaa sille hieman rikkaamman ja aidomman tunteen. Emotionaalisesti se osuu maaliin – se on leikkisä, ehkä hieman melankolinen suloisella tavalla, ja se ehdottomasti herättää nostalgian tunteen. Media-käytössä näen tämän toimivan todella hyvin aikakauden dokumentteihin, kevyisiin komediakohtauksiin, ehkä jopa animaatioprojekteihin, jotka pyrkivät retro-tunnelmaan. Kuvittele tämä jonkin Chaplin-tyylisen slapstickin tai vanhanaikaisten piirrettyjen alla – täydellistä! Se ei riko rajoja teknisesti, mutta sen ei tarvitsekaan. Kyse on tietyn tunnelman ja tyylin vangitsemisesta, ja siinä se on melko onnistunut. Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin, se on vankka. Se ei ehkä ole kaikkein huippuluokan äänisuunnittelua, mutta sen käyttötarkoitukseen se on hyvin tehty ja käyttökelpoinen. Sen edelleen kohottamiseksi kokeileminen hienovaraista nauhakyllästystä tai vintage-EQ:ta masteroinnissa voisi todella naulata sen aidon äänen. Kaiken kaikkiaan hyvin toteutettu kappale, joka tuntee kohderyhmänsä ja toimittaa tehokkaasti. Sillä on ehdottomasti potentiaalia oikeassa mediaympäristössä.