Silent Movie 20 by Sascha Ende

Hyvä on, sukeltakaamme "Silent Movie 20" -kappaleeseen. Heti kättelyssä on selvää, että tämä raita on puhdasta, ehtaa energiaa, joka on vangittu soolopianon kautta. Se heittää sinut välittömästi varhaisen elokuvan maailmaan – ajattele Keystone Cops -elokuvia, kiihkeitä takaa-ajoja, liioiteltuja kommelluksia ja sitä tunnusomaista, hieman kaoottista viehätystä. Esitys on uskomattoman virtuoosimainen, ja siinä näkyy fantastinen stride- ja ragtime-tekniikoiden hallinta. Pianisti navigoi monimutkaisissa juoksutuksissa ja synkopoiduissa rytmeissä ilmeisen helposti luoden henkeäsalpaavan jännityksen tunteen, joka on välittömästi mukaansatempaava.

Tuotanto nojaa hieman vintage-soundiin, mikä on täysin täydellistä tälle tyylille. Se ei kuulosta liian kiillotetulta tai modernilta, vaan säilyttää aitouden, joka parantaa sen käytettävyyttä aikakauden teoksissa tai projekteissa, jotka tavoittelevat retrokomediallista tunnelmaa. Se kuulostaa hyvin huolletulta pystypianolta, joka on tallennettu puhtaasti, jolloin esityksen luontainen eloisuus pääsee loistamaan ilman tarpeetonta prosessointia. Tämä ei yritä olla koskematon konserttisalilevytys; se tavoittelee luonnetta, ja se onnistuu siinä.

Mediavinkkelistä katsottuna tämä on synkronointikultaa tietyille markkinaraoille. Sen ensisijainen vahvuus on komediassa – erityisesti slapstickissä, omituisissa animaatioissa tai kohtauksissa, jotka kuvaavat leikkisää kaaosta. Kuvittele, että tämä raita säestää aikaviivettä naurettavan monimutkaisesta Rube Goldberg -koneesta, nopeutettua jaksoa, jossa joku yrittää (ja epäonnistuu) kokoamaan huonekaluja, tai kevyttä takaa-ajokohtausta perhe-elokuvassa tai mainoksessa. Pelkkä nopeus ja leikkisä luonne tekevät siitä uskomattoman tehokkaan nopeiden, energisten leikkausten tekemiseen. Se tarjoaa välitöntä vauhtia ja selkeän komediallisen sävyn.

Ilmeisen komedian lisäksi sen historiallinen konnotaatio tekee siitä vahvan ehdokkaan dokumentteihin tai segmentteihin, jotka käsittelevät 1900-luvun alkua, varieteeta tai itse mykkäelokuvien aikakautta. Se voisi toimia loistavasti introna/outrona podcastille, jossa keskustellaan klassisesta elokuvasta, tai jopa temaattisena taustamusiikkina tietyntyyppisille mobiilipeleille – ehkä pulmapelille, jossa on vintage-estetiikka, tai nopeatempoiselle arcade-haasteelle.

Vaikka sen erityinen tyyli saattaa rajoittaa sen käyttöä nykyaikaisemmissa draamoissa tai yritysympäristöissä, sen vahvuus on sen erottuvuudessa. Kun tarvitset *juuri tämän tietyn soundin* – sen välittömästi tunnistettavan, energisen vintage-pianosoundin – tämä raita toimittaa poikkeuksellisen hyvin. Se on kohdennettu, hyvin toteutettu ja erittäin tehokas aiotussa genressään. Sovitus on olennaisesti non-stop, tarjoten seinästä seinään energiaa, mikä on hienoa toimittajille, jotka etsivät jatkuvaa liikkeellepanevaa voimaa. Dynaamisia hengähdystaukoja ei ole monia, mutta juuri se on tämän tyylin pointti. Se on suunniteltu viemään toimintaa eteenpäin hellittämättömällä, iloisella antaumuksella. Fantastinen hyötyraita mihin tahansa kirjastoon, joka keskittyy historialliseen tai komedialliseen musiikkiin.