Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, sukelletaan tähän kappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelma? Välittömästi elokuvamainen. Siinä on se klassinen orkesterillinen jännitystä kasvattava tunnelma heti alusta alkaen, mikä on aina hyödyllistä. Jouset luovat mukavan, hieman ahdistavan pohjan, ja sitten tulee messinki mukaan – torvet ja trumpetit, jotka kuulostavat melko vankoilta – lisäten painoa ja draamaa ilman, että liioitellaan heti alussa. Sovituksen osalta se on hyvin rytmitetty; se osaa vähitellen tuoda elementtejä pitämään kuulijan kiinnostuneena. Lyömäsoittimet, kun ne saapuvat, todella nostavat intensiteettiä pykälän verran, erityisesti ne patarumpurullat. Tuotannon osalta se on puhdas. Miksaus on tasapainoinen, ja kaikki istuu mukavasti stereoalueella – saat hyvän tilan tunteen, mikä on ratkaisevan tärkeää tällaiselle orkesteriteokselle. Käytettävyyden kannalta näen tämän toimivan monissa mediayhteyksissä. Ajattele jännityselokuvia, ehdottomasti seikkailukohtauksia, ehkä jopa joitain synkempiä fantasiapelien hetkiä. Siinä on se pohjalla oleva jännitys, joka voisi sopia hyvin myös mysteeri- tai rikosdraamoihin. Alan standardeihin verrattuna se on ehdottomasti ammattilaistasoa. Se ei ole mullistava, mutta se on vankka ja luotettava tuotantomusiikki. Jos ehdottaisin parannuksia, ehkä lyömäsoittimien nyansoidumpien dynaamisten muutosten tutkiminen voisi lisätä hieman enemmän potkua. Ehkä hieman laajempi dynaaminen alue kokonaisuudessaan voisi nostaa sitä entisestään – vain hienovaraisia kosketuksia, jotka tekisivät hiljaisemmista hetkistä vieläkin herkempiä ja kovemmista osista todella kohoavia. Mutta rehellisesti sanottuna sellaisenaan se on erittäin käyttökelpoinen kappale, joka täyttää monia vaatimuksia elokuvaäänten osalta. Se tekee juuri sen, mitä sen on tarkoitus tehdä, ja tekee sen hyvin. Vahva ja luotettava kappale mihin tahansa mediaprojektiin, joka tarvitsee jännityksen ja draaman rakentamista.