Longing for Infinity by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukelletaan tähän kappaleeseen. Heti alkuun huomaa vahvan tunnelman, todella avaran ja lähes laajakuvaiseen fiiliksen. Syntetisaattoripedit ovat reheviä ja hienosti teksturoituja, luoden pohjan, joka on sekä lämmin että hieman salaperäinen. Laulu, kun se alkaa, on melko eteeristä, melkein kuin kaukainen kutsu, mikä lisää tätä avaruuden ja kaipuun tunnetta. Sovitus on hyvin rytmitetty; se rakentuu vähitellen, tuoden mukaan rytmisiä elementtejä, jotka antavat sille hienovaraisen vetovoiman tulematta kuitenkaan liian aggressiiviseksi. Tuotannon puolesta se on puhdasta ja avaraa, vaikka ehkä alarekisteri voisi olla hieman selkeämpi antaakseen sille hieman enemmän painoa tietyissä mediaympäristöissä, erityisesti elokuvatrailereissa tai peliympäristöissä. Emotionaalisesti se ehdottomasti herättää toiveikkuuden tunteen sekoitettuna itsetutkiskeluun, sen tunteen, että yrittää saavuttaa jotain suurempaa. Mediaan käytössä näen tämän toimivan kauniisti scifi-kohtauksissa, ehkä dokumenteissa, joissa on laajoja visuaaleja, tai jopa mainoksissa, jotka pyrkivät hienostuneeseen ja tavoitteelliseen tunnelmaan. Siinä on ammattimainen kiilto; ajattele modernien elokuvallisten ambient-musiikkien linjoilla, mutta hieman helpommin lähestyttävällä melodisella elementillä. Sen todelliseksi kohottamiseksi kokeilemalla hienovaraisia dynaamisia vaihteluja laulun prosessoinnissa tai lisäämällä hieman selkeämmän rytmisen motiivin keskiosaan voitaisiin parantaa sen kerronnallista kaarta. Kaiken kaikkiaan se on vankka teos, jolla on vahva potentiaali, ehdottomasti käyttökelpoinen sellaisenaan, ja muutamalla pienellä muutoksella siitä voisi tulla entistä vaikuttavampi ja monipuolisempi.