Silent Movie 88 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaan tätä kappaletta. Heti alussa siinä on viehättävä, lähes vanhan maailman tunnelma. Se todellakin herättää sen klassisen mykkäelokuvan tunteen, mikä on selvästi tarkoituskin. Piano on tässä tähti, kantaen yksinkertaista mutta tehokasta melodiaa, jossa on ripaus melankoliaa sekoitettuna leikkisyyteen. Sovituksellisesti se on melko taloudellinen, luottaen pianon johtoon hellävaraisella tuella, joka kuulostaa jousisyntikoilta ja hyvin hienovaraisilta lyömäsoittimilta. Tuotantomusiikille tämä lähestymistapa voi olla todella fiksu – se pitää asiat selkeinä ja jättää tilaa dialogille tai ääniefekteille mediaprojektissa.

Sävellyksellisesti kappale on hyvin jäsennelty tyylilleen; se ei ole liian monimutkainen, mikä sopii vintage-estetiikkaan. Harmoniat ovat miellyttäviä ja toimivia, luoden hieman haikean ilmapiirin olematta liian dramaattisia. Sovituksen osalta ehkä hieman enemmän dynaamisen vaihtelun tutkiminen voisi nostaa sitä entisestään. Esimerkiksi hieman selkeämpi vastamelodia jousissa keskiosassa tai hienovarainen kiihtyminen lyömäsoittimissa loppupuoliskoa kohti voisi lisätä mielenkiintoa ja estää sitä tuntumasta liian staattiselta koko kestonsa ajan.

Äänellisesti tuotanto on puhdas ja selkeä, mikä on tärkeää kirjastomusiikille. Pianon ääni on kunnollinen, vaikka ehkä hieman enemmän lämpöä ja luonnetta voisi parantaa sitä vintage-tunnelmaa entisestään – ajattele hieman vanhentunutta, pystypianoääntä. Jousisyntikat ovat hyvin tasapainossa, tarjoten mukavan harmonisen pohjan olematta liian tunkeilevia. Lyömäsoittimet ovat hyvin hillittyjä, mikä jälleen kerran sopii tyyliin, mutta ehkä hieman enemmän tekstuuria tai hienovaraista rytmistä vaihtelua lyömäsoittimissa voisi lisätä hieman syvyyttä yleismiksaukseen. Masteroinnin osalta se on hyvällä tasolla, valmiina integrointiin erilaisiin mediaprojekteihin.

Emotionaalisesti se osuu siihen makeaan kohtaan lempeää nostalgiaa ja kevyttä viehätystä. Siinä on ehdottomasti käyttökelpoisuutta kaikkialla – ajattele vintage-teemaista mainontaa, lasten animaatioita, ehkä jopa omalaatuista podcastin introa tai outroa. Elokuvalle se voisi toimia kauniisti kevyemmissä kohtauksissa, takaumissa tai hetkissä, jotka vaativat ripauksen viatonta sentimentaalisuutta. Laajentaakseen sen vetovoimaa entisestään, ehkä hieman menevämpi versio tai versio, jossa on hieman enemmän "potkua" matalissa taajuuksissa hieman dramaattisempiin sovelluksiin, voitaisiin harkita tulevissa iteraatioissa.

Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin se on vankka. Se ei yritä olla huippuluokkaa, mutta se onnistuu valitsemassaan tyylissä tehokkaasti. Jotta se todella ponnistaisi seuraavalle tasolle, keskittyminen hienovaraisiin parannuksiin äänellisen tekstuurin ja dynaamisen vaihtelun suhteen voisi olla hyödyllistä. Mieti viittauksia joihinkin klassisiin mykkäelokuvien musiikkeihin tai jopa joihinkin moderneihin kappaleisiin, jotka onnistuvat vangitsemaan sen vintage-tunnelman – ei kopioidakseen, vaan inspiroimaan tuotannon ja sovituksen jatkojalostusta. Kaiken kaikkiaan erittäin käyttökelpoinen ja viehättävä kappale, jolla on selkeää potentiaalia tuotantomusiikkimaisemassa.